Conjugation of konstatēt
to establish, to determine, to observe and identify Ver definición completa →
Indicative
Present
| yo | konstatēju |
| tú | konstatē |
| él / ella / usted | konstatē |
| nosotros | konstatējam |
| ustedes | konstatējat |
| ellos / ellas | konstatē |
Past
| yo | konstatēju |
| tú | konstatēji |
| él / ella / usted | konstatēja |
| nosotros | konstatējām |
| ustedes | konstatējāt |
| ellos / ellas | konstatēja |
Future
| yo | konstatēšu |
| tú | konstatēsi |
| él / ella / usted | konstatēs |
| nosotros | konstatēsim |
| ustedes | konstatēsiet |
| ellos / ellas | konstatēs |
Imperative
Imperative
| tú | konstatē |
| él / ella / usted | lai konstatē |
| nosotros | konstatēsim |
| ustedes | konstatējiet |
| ellos / ellas | lai konstatē |