← roikkua — definición

Conjugation of roikkua

Regular CEFR C2

/ˈroi̯kːuɑˣ/

to hang, dangle; sag, droop Ver definición completa →

Aktiivi

Preesens

minä	roikun
sinä	roikut
hän	roikkuu
me	roikumme
te	roikutte
he	roikkuvat

Imperfekti

minä	roikuin
sinä	roikuit
hän	roikkui
me	roikuimme
te	roikuitte
he	roikkuivat

Más conjugaciones

roikkua perässä roikkui roikkuivat roikkumassa roikkuneet roikkunut roikkuu roikkuva