Conjugation of kuulua
ˈkuːluɑˣto belong [with allative ‘to’] (showing ownership or location) Ver definición completa →
Aktiivi
Preesens
| minä | kuulun |
| sinä | kuulut |
| hän | kuuluu |
| me | kuulumme |
| te | kuulutte |
| he | kuuluvat |
Imperfekti
| minä | kuuluin |
| sinä | kuuluit |
| hän | kuului |
| me | kuuluimme |
| te | kuuluitte |
| he | kuuluivat |
Konditionaali
| minä | kuuluisin |
| sinä | kuuluisit |
| hän | kuuluisi |
| me | kuuluisimme |
| te | kuuluisitte |
| he | kuuluisivat |
Imperatiivi
| hän | kuulukoon |
| me | kuulukaamme |
| te | kuulukaa |
| he | kuulukoot |
Potentiaali
| minä | kuulunen |
| sinä | kuulunet |
| hän | kuulunee |
| me | kuulunemme |
| te | kuulunette |
| he | kuulunevat |
Passiivi
Preesens
| minä | kuulutaan |
Imperfekti
| minä | kuuluttiin |
Konditionaali
| minä | kuuluttaisiin |
Imperatiivi
| minä | kuuluttakoon |
Potentiaali
| minä | kuuluttaneen |