Conjugation of banalisoitua
ˈbɑnɑlisoi̯tuɑˣpartitive singular of banalisoitu Ver definición completa →
Aktiivi
Preesens
| minä | banalisoidun |
| sinä | banalisoidut |
| hän | banalisoituu |
| me | banalisoidumme |
| te | banalisoidutte |
| he | banalisoituvat |
Imperfekti
| minä | banalisoiduin |
| sinä | banalisoiduit |
| hän | banalisoitui |
| me | banalisoiduimme |
| te | banalisoiduitte |
| he | banalisoituivat |
Konditionaali
| minä | banalisoituisin |
| sinä | banalisoituisit |
| hän | banalisoituisi |
| me | banalisoituisimme |
| te | banalisoituisitte |
| he | banalisoituisivat |
Imperatiivi
| hän | banalisoitukoon |
| me | banalisoitukaamme |
| te | banalisoitukaa |
| he | banalisoitukoot |
Potentiaali
| minä | banalisoitunen |
| sinä | banalisoitunet |
| hän | banalisoitunee |
| me | banalisoitunemme |
| te | banalisoitunette |
| he | banalisoitunevat |
Passiivi
Preesens
| minä | banalisoiduta |
Imperfekti
| minä | banalisoiduttu |
Konditionaali
| minä | banalisoiduttaisi |
Imperatiivi
| minä | banalisoiduttakoon |
Potentiaali
| minä | banalisoiduttaneen |