Conjugation of antautua
/ˈɑntɑu̯tuɑˣ/to surrender, capitulate (to give oneself up into the power of another) Ver definición completa →
Aktiivi
Preesens
| minä | antaudun |
| sinä | antaudut |
| hän | antautuu |
| me | antaudumme |
| te | antaudutte |
| he | antautuvat |
Imperfekti
| minä | antauduin |
| sinä | antauduit |
| hän | antautui |
| me | antauduimme |
| te | antauduitte |
| he | antautuivat |
Konditionaali
| minä | antautuisin |
| sinä | antautuisit |
| hän | antautuisi |
| me | antautuisimme |
| te | antautuisitte |
| he | antautuisivat |
Imperatiivi
| hän | antautukoon |
| me | antautukaamme |
| te | antautukaa |
| he | antautukoot |
Potentiaali
| minä | antautunen |
| sinä | antautunet |
| hän | antautunee |
| me | antautunemme |
| te | antautunette |
| he | antautunevat |
Passiivi
Preesens
| minä | antaudutaan |
Imperfekti
| minä | antauduttiin |
Konditionaali
| minä | antauduttaisiin |
Imperatiivi
| minä | antauduttakoon |
Potentiaali
| minä | antauduttane |