Conjugation of ankkuroitua
ˈɑŋkːuroi̯tuɑˣpartitive singular of ankkuroitu Ver definición completa →
Aktiivi
Preesens
| minä | ankkuroidun |
| sinä | ankkuroidut |
| hän | ankkuroituu |
| me | ankkuroidumme |
| te | ankkuroidutte |
| he | ankkuroituvat |
Imperfekti
| minä | ankkuroiduin |
| sinä | ankkuroiduit |
| hän | ankkuroitui |
| me | ankkuroiduimme |
| te | ankkuroiduitte |
| he | ankkuroituivat |
Konditionaali
| minä | ankkuroituisin |
| sinä | ankkuroituisit |
| hän | ankkuroituisi |
| me | ankkuroituisimme |
| te | ankkuroituisitte |
| he | ankkuroituisivat |
Imperatiivi
| hän | ankkuroitukoon |
| me | ankkuroitukaamme |
| te | ankkuroitukaa |
| he | ankkuroitukoot |
Potentiaali
| minä | ankkuroitunen |
| sinä | ankkuroitunet |
| hän | ankkuroitunee |
| me | ankkuroitunemme |
| te | ankkuroitunette |
| he | ankkuroitunevat |
Passiivi
Preesens
| minä | ankkuroiduta |
Imperfekti
| minä | ankkuroiduttu |
Konditionaali
| minä | ankkuroiduttaisiin |
Imperatiivi
| minä | ankkuroiduttako |
Potentiaali
| minä | ankkuroiduttane |