Conjugation of aineistua
ˈɑi̯nei̯stuɑˣto materialize/materialise, become material Ver definición completa →
Aktiivi
Preesens
| minä | aineistun |
| sinä | aineistut |
| hän | aineistuu |
| me | aineistumme |
| te | aineistutte |
| he | aineistuvat |
Imperfekti
| minä | aineistuin |
| sinä | aineistuit |
| hän | aineistui |
| me | aineistuimme |
| te | aineistuitte |
| he | aineistuivat |
Konditionaali
| minä | aineistuisin |
| sinä | aineistuisit |
| hän | aineistuisi |
| me | aineistuisimme |
| te | aineistuisitte |
| he | aineistuisivat |
Imperatiivi
| hän | aineistukoon |
| me | aineistukaamme |
| te | aineistukaa |
| he | aineistukoot |
Potentiaali
| minä | aineistunen |
| sinä | aineistunet |
| hän | aineistunee |
| me | aineistunemme |
| te | aineistunette |
| he | aineistunevat |
Passiivi
Preesens
| minä | aineistutaan |
Imperfekti
| minä | aineistuttiin |
Konditionaali
| minä | aineistuttaisi |
Imperatiivi
| minä | aineistuttakoon |
Potentiaali
| minä | aineistuttaneen |