Conjugation of aikaistua
/ˈɑi̯kɑi̯stuɑˣ/to become earlier (be going to take place or happen earlier) Ver definición completa →
Aktiivi
Preesens
| minä | aikaistun |
| sinä | aikaistut |
| hän | aikaistuu |
| me | aikaistumme |
| te | aikaistutte |
| he | aikaistuvat |
Imperfekti
| minä | aikaistuin |
| sinä | aikaistuit |
| hän | aikaistui |
| me | aikaistuimme |
| te | aikaistuitte |
| he | aikaistuivat |
Konditionaali
| minä | aikaistuisin |
| sinä | aikaistuisit |
| hän | aikaistuisi |
| me | aikaistuisimme |
| te | aikaistuisitte |
| he | aikaistuisivat |
Imperatiivi
| hän | aikaistukoon |
| me | aikaistukaamme |
| te | aikaistukaa |
| he | aikaistukoot |
Potentiaali
| minä | aikaistunen |
| sinä | aikaistunet |
| hän | aikaistunee |
| me | aikaistunemme |
| te | aikaistunette |
| he | aikaistunevat |
Passiivi
Preesens
| minä | aikaistuta |
Imperfekti
| minä | aikaistuttu |
Konditionaali
| minä | aikaistuttaisi |
Imperatiivi
| minä | aikaistuttakoon |
Potentiaali
| minä | aikaistuttaneen |